Oivallus, joka muutti suunnan – Hanna Visapään matka digipedagogiikan pariin
Kun Hanna Visapää aloitti opinnot avoimessa yliopistossa pienten lasten arjen keskellä, opiskelun piti aluksi olla keino ylläpitää omaa osaamista ja saada hetki itselle. Vähitellen se kuitenkin avasi oven aivan toisenlaiseen maailmaan: verkkokoulutuksiin ja niiden mahdollisuuksiin.
Opintojen edetessä Hannasta tuntui että verkkokurssit olivat usein hajanaisia kokonaisuuksia. Ne olivat paikkoja, joihin laitettiin materiaalia ja tehtäviä, mutta joissa ei aina ollut samanlaista pedagogista suunnittelua kuin lähiopetuksessa.
“Verkkokoulutukset eivät aina olleet oppimista tukevia kokonaisuuksia samalla tavalla kuin lähiopetukseen rakennetut oppimisympäristöt.”
Tämä ei ollut pelkkä pikahuomio, vaan toistuva kokemus, joka alkoi rakentaa Hannan mieleen perustavanlaatuista kysymystä: mitä verkkokoulutuksilta oikeastaan pitäisi odottaa?
Verkko ei ole heikompi versio lähiopetuksesta!
Hanna ei tyytynyt siihen ajatukseen, että verkko-opetus olisi automaattisesti vähemmän tehokasta tai vähemmän pedagogista. Sen sijaan hän alkoi tehdä havaintoja siitä, mikä verkossa voisi toimia, jos kokonaisuudet suunniteltaisiin samalla huolellisuudella kuin lähiopetus.
“Oivalsin lopulta, ettei lähiopetus ja verkko-opetus ole pohjimmiltaan kovin erilaisia. Oppia pystyi mielestäni yhtä tehokkaasti verkon välityksellä kuin istumalla luentosaleissa.”
Tämä ajatus toimi Hannan oman digipedagogiikan käsityksen lähtökohtana. Verkko ei ole toissijainen opetusmuoto, vaan ympäristö, jossa samat periaatteet toimivat, kun ne vain rakentaa näkyviin.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Hannan mukaan ainakin seuraavaa:
- verkkokurssi tarvitsee selkeät rakenteet
- oppimista tukevat tehtävät ovat yhtä tärkeitä verkossa kuin luokassa
- vuorovaikutusta ei pidä jättää sattuman varaan
- ohjauksen rooli korostuu, kun fyysistä tilaa ei ole
Nämä periaatteet alkoivat ohjata hänen ajatteluaan jo opiskeluaikana, ja myöhemmin ne ovat muodostaneet perustan hänen kouluttajatyölleen.
Asiantuntijuus syntyy tarpeesta parantaa oppimiskokemusta
Hanna ei valinnut digipedagogiikkaa teoriatasolla, vaan käytännön tarpeesta. Hän halusi ymmärtää, miksi verkkokurssit tuntuivat erilaisilta oppimisen näkökulmasta. Hän alkoi pohtia, millaisia rakenteita ja ratkaisuja verkkoon tarvittaisiin, jotta oppiminen olisi yhtä toimivaa kuin lähiopetuksessa.
Vuosien aikana Hanna syvensi osaamistaan sekä opintojen että käytännön tekemisen kautta. Hän hakeutui aktiivisesti ympäristöihin, joissa pääsi suunnittelemaan ja sparraamaan verkkokoulutuksia.
Tänään Hanna toimii Learning Factoryssä digipedagogiikan kouluttajana tavoitteena varmistaa, että verkossa oppiminen on oikeasti vaikuttavaa ja että verkossa oppiminen on täysin mahdollista, kun kokonaisuus suunnitellaan pedagogisesti vahvaksi.
Hän haluaa tunnistaa, mikä verkossa toimii, mikä ei, ja ennen kaikkea, miten opettajia voidaan tukea löytämään itselleen sopivat tavat rakentaa oppimista verkkoon.